Taistelua elämästä

KUOLEMA...

Kyllä, se on nyt ollu ajatuksissani koko vitun illan.. Ahdistaa ihan liikaa.. Vaikka monesti ahdistaa ja vituttaa ja kaikkea muuta paskaa, niin tää voittaa ne. Ja on aika noloa myöntää, mut mua ehkä vähän itkettäkin.. En mä aijo todellakaan itkeä (tuskin edes pystyisin), mutta itkettää kumminkin.

Oon syöny ihan vitusti liikaa.. Ja tuntuu et kaikki menee muutenki ihan päin vittua.. Mä en tiedä mitä mä kirjottaisin, koska mun pää on nii vitun sekasin tästä vitun ahdistuksesta ja kuoleman halusta. Ajattelin turvautua äitin lääkekaappiin ja viinaan. Ehkä mä sitten päsen tästä pahasta olosta eroon.

 

SEKSI..

Ketään siis ei varmaankaan kiinnosta mun seksielämäni. Ja musta vähän tuntuu, ettei sitä enää edes ole.. Mun halut on kadonnu ihan kokonaan. Siis mua ei oikeesti eilenkään tehny yhtään mieli seksiä kun olin tyttöystäväni luona..

 

Mä sain vasta vuoden alussa terveen paperit. Mä en todellakaan haluu saada mitään vitupaskaa diaknoosia jostai masennuksesta tms.. Mulle on tärkeetä mennä eteenpäin terveen papereil..

 

Okok, nyt riittää välitus, eli lähden tutkii tota lääkekaappii!

 

Nukkukaa hyvin!!  

Rakkautta vain

Mitä se on, rakkaus.. Maailman ihanin asia, joka satuttaa enemmän  kuin mikään muu.. Ok, ok, oon rakastunut. Rakastan tyttöystävääni, äitiäni, tytärtäni ja erästä, jota ei kannattaisi rakastaa. En voi sanoa olevani rakastunut häneen, mutta rakastan kuitenkin.. Hän on ollut mun kanssa samassa laitoksessa, hän kiusasi minua. Mutta silti, vielä senkin jälkeen mitä hän on tehnyt, minä rakastan häntä. Tai toisaalta.. en edes tarkalleen tiedä mitä tunnen häntä kohtaan.. Mutta jotain se on.. 

Näen häntä varmaan huomenna.. Hän tulee tänne, tai siis tähän kaupunkiin.. Ei olla nähty vuoteen. Soittelemme melkein joka päivä.. Ikävöin häntä jatkuvasti. Hän on ainuita ihmisiä, joille pystyn puhumaan, kaikesta... 

Huomenna menen myös tyttöystäväni luo. Koko pitkäksi päiväksi. 

Hmm.. Saattaa kuulostaa aika kliseiseltä, mutta vaikkei me ollakkaan seurusteltu kuin vasta muutama kuukausi, musta vaan tuntuu et tää.. Täs on jotain ihmeellistä. Rakkaan kanssa on niin helppoa olla, jos ei ole mitään puhuttavaa voi vaan olla hiljaa..  Se on kuin.. taikuutta.. :--D 

En tiedä toivonko mä vaan liikoja tältä suhteelta. Leijailen vain pilvilinnoissa, ehkä turhaan? En tiedä, sen aika vaan pystyy näyttämään.

Soitin eilen kaverille ja kuulin aika paskoja uutisia..

Hän oli yrittänyt itsemurhaa, taas. Nyt se oli todella lähellä..

Ahdistaa, jälleen.. Tuntuu et elämä on mennyt.. Vaikkei olekaan. Kaikki vois olla paljon paskemminkin. Mulla on kavereita, tyttöystävä, äiti.. Mut toisaalta ei ketään.. En pysty luottamaan keneenkään.. En halua. Haluan pärjätä yksin, kuolla yksinäisyyteen. NYT!

Elämässä eteenpäin...?

Ei maailma tähän lopu.. Vai loppuuko?

En osaa, en pysty, menemään eteenpäin. Unohtamaan menneitä. Jumitan..

Harvoin ajattelen tulevaa, aina vain menneitä. "Sillon oli semmosta, ja sillon tapahtu sitä..", niin.. Oli menneisyys sitten niin kivaa, tai paskaa, aina minä mietin.

Tulevaisuus.. Tuntuu niin.. Vaikealta..

Kohta on Juhannus.. Laitos juhannus taas veihteeksi. Kolmas juhannus selvinpäin.. Ehkä ensi vuonna sitten..

Tyttärestä, kaipuusta

Maanantaina kävin tapaamassa tytärtäni. Hän oli kasvanut iihan mahdottomasti! (: Äitin rakas on oppinut seisomaan tukea vasten ja istumaan itse. Jäi haikeet fiilikset ton tapaamisen jälkeen..
Eilen ahisti ihan vitusti.. Ja mä sorruin, taas, viiltelemään.. Ei hyvä, ei ollenkaan.. ;<
Mut kyl tä tästä, joskus...

Dydyydy

Aa-ahh-diss-tuss

Yeah! Tyttöystävä lähti tänään rippileirille tuonne hemmetinkuusikorpeen, eli ei nähdä yli viikkoon. Koska hän lähtee heti palattuaan isänsä luo toiseen korpeen... Jjees!

Haluaisin vaan vaipua sängynpohjalle, nousematta ikinä pois..

Paino ahdistusta ja muutto hommia

 HIKIHIKIHIKI! Jeps, tulin just kävelyltä -samaan syssyyn kannettiin iiiso läjä pahvilaatikoita pihalle. Nyt hikoilen ku teurastettava sika. Ja siltä mä varmaan näytänki. Kauhea itsekritiikki ollu päällä kohta viikon. Oon syöny tosi vähän (paitsi tänään....) ja oon varmaan vähän laihtunutki. En tiedä, koska en oo uskalatnu edelleenkään käydä puntarilla. 
Tänään tosiaan pääsen muuttamaan itsenäistymis kaksioon, jossa saan olla rauhassa, eikä olla koko ajan kyttäämässä esim. syönkö tarpeeks.. Siit on ollu ny kauhee haloo, ku en oo syöny ruualla ku vaan esim. salaattia vähän (+pakkolinen kahvi, mustana). Mä en haluis tressaa syömisestä niin hirveest, mutta en voi sille mitään et haluan olla laiha! 

Tavoitteena keijukainen, joka leijuu vain pois kun siltä tuntuu

Mul on jotenkin nii hyvä olo, kun olen siivonnut ahkerasti, hiki hatussa. Oon syöny iha hyvin, mut sitte jostain syystä söin jäätelön. Sinänsä se ei haittaa, koska kuitenkin ne kalorit on nyt pois, kun on siivonnut niin ahkerasti. Kuitenkin omatuntoa hieman kolottaa... :C 

Hahah, olen varmaan yhtä läskin näköinen kuin tuokin!! 

Mutta en kauaa! 

Sillä aijon parantua, tulla laihaksi. 

Tiedän, minä todella tiedän, että minun ei kannattaisi ryhtyä tähän. Mutta viikonlopun jälkeen olen niin hajalla. Tahdon, minun on pakko, saada kontrolloida jotain. Muuten en kestä.

En pysty ajattelemaan mitään muuta kuin ruokaa, syömättömyyttä, kaikkea ihanan laihaa. Olen nytkin nälissää, mutta se on ihanaa, minä nautin siitä!

Olen sairas, koska tahdon olla sairas! Mutta eipä se minua liikuta. Tämä on ihanaa!

On minullakin unelma, yksi sellainen

TÄMÄ UNELMA, ON OLLA LAIHA!!

Vaikke en kai minä kauhean lihava ole, mutta olempahan kuitenkin.

Puntarille en ole uskaltautunut reiluun kuukauteen. Silloin se näytti jotain 49kg (huom, olin juuri ollut viikon maha taudissa), nyt näyttäisi aivan vitusti liikaa!!! Jotain yli 50kg, ehkä 53kg? En osaa yhtään veikata. Haaveeni olisi pästä 45kg, ainakin nyt aluksi. Mutta mistä minä tiedän paljonko pitää laihduttaa, kun en puntarillekkaan uskalla mennä?? 

Vihaan itseäni

Tarkennusta siis tuolle viikonlopun mokalle..

Perjantai oli hyvä päivä/ilta/yö, käytiin eräässä kaupungissa, jossa olin joskus laitoksessa. Siellä käytiin muutamassa baarissa yms. Kotikaupunkiimme pääsimme kavereiden kanssa joskus 4-5 välillä lauantai aamuna.

Lauantai iltana lähettii saman porukan kanssa erääseen yö-kerhoon. Siellä oli mukavaa, yksi porukka, joka oli siis juhlistamassa erään henkilön valmistumista insinööriksi, tarjosi meille drinkkejä, ihan vitusti. No tän valmistuneen kaveri, eräs mies, hakeutui siinä illan aikana minun seuraan. Käytiin tanssimassa yms. Yks mun kaveri yllytti meit suuteleen ja suudeltiin.. 

Joo no sit mun kaverit lähti kämpille, mut mä tyhmänä jäin sit viel tän jätkän kans tanssiin. Sit tuli valomerkki ja lähettiin sen kämpille. Siel ensteks juotii ja juteltii kaikkee syvällist. 

Sit me päädyttii sänkyyn.. 

Ja nyt oon nii vitun masis.. Haluisin kuolla..

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ

Mokasin..

Anteeksi.. Tein väärin..

Viikonloppu oli.. no, railakas, todellakin. Baari reissuja, kauheeta ryyppäämistä, sekä lipsahdus...

Nyt olen maassa.. En jaksa mitään, tahdon vain pois.

Eilen viilsin.. En pahasti, mutta kuitenkin. Nyt haluan sitä koko ajan..

Anteeksi rakkaani <3