Elämä, kuin yhtä painajaista

En nyt sano, että koko elämäni olisi painajaista. Sillä se ei ole. Voisin kuitenkin näin väittää, koska ette tunne minua, mutta viimeksi eilen oli iloinen postaus.

Syy painajaismaiseen elämään on yksin kertainen; painajainen omasta rakkaasta panemassa parasta ystäväänsä.. Heräsin uneen vähän jälkeen viiden ja olen ollut siitä asti hereillä. Koko pitkä päivä pitäisi jaksaa kaupungilla pyöriä. Toisaalta en jaksaisi ollenkaan katsella joidenkin typeriä kasvoa.

PURR LIKE A CAT

Enää muutama tunti, että näen hänet! <3

Hell yeah!

-> !THIS IS LOVE!

Huomenna on hyvä päivä!

Näen minu ommaa murua! c: Hän tulee käymään läheisessä kaupungissa ja olen hänen kanssaan koko päivän! 

Toissapäivänä tuntui, ettei elämästä tule yhtään mitään, mutta kaikki onkin hyvin! 

Liian vaikeaa

Miksi, miksi, voi miksi tämän pitää olla näin vaikeaa, ahdistavaa, vittumaista paskaa? 

Mua A H D I S T A A niin vitusti liikaa melkein koko ajan. Tai itse asisassa aivan koko ajan! Oon tavallaan jälleen aivan hukassa. Tämä saattaa johtua myös suuresta kofeiinin puutteestakin, sillä en ole saanut tänään tarvittavaa kahvi määrää. Enkä edes kahvia korvaavaa ESää..

Olen tässä huomannut, ettei mulla ole yhtään ainutta ystävää.. Kavereita on, mutte sellaista todellista, joka tukee aina.. 

Perheeni on.. paska! Anteeksi äiti, mutta niin se on. 

Minä olen maailman paskin ihminen, eikä mulla ehkä sittenkään ole mitään annettavaa kenellekkään.

...

-> rikos-vitun-rekisteri

Anteeksi kovasti pitkästä postaus tauosta. Olen tavallaan ollut niin onnellinen, etten ole tuntenut arvetta valittaa teille.. :D Kyllä, mulla menee yllättävän hyvin! Kiitos kuuluu eräälle henkilölle, joka on piristänyt elämääni.. Vaikkei minun ja eksäni erosta olekkaan pitkä aika, olen uudelleen parisuhteessa. Empä tiedä sitten, onko tämä hyvä asia, mutta tällä hetkellä tuntuu oikealta. Ehkä siksi, etten halua olla yksin.. En uskalla, sillä olen pelkuri.. 

Äitini itki lauantaina vasten olkapäätäni. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni.. Se tuntui pahalta. Hän edelleen kantaa harteillaan syyllisyyttä minua kohtaan. On kuulemma hänen vikansa, että elämäni on ollut täyttä helvettiä.. En syytä häntä mistään.. Ei ole hänen syytään, että jouduin kaltoin kohdelluksi, hyväksikäytetyksi ja huonoon perheeseen. Ei ole hänen vikansa, että hän oli niin sairas, ettei pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Ei ole hänen vikansa, että hän valitsi minulle maailman paskimman isän. 

Päinvastoin, olen hänestä ylpeä! Hänen oma lapsuutensa ole yhtä paska - paskempikin- kuin minulla! Rakastan häntä, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jopa enemmän kuin omaa tytärtäni.. Olen antanut sinulle rakas anteeksi jo aikoja sitten! 

Anteeksi

Ku katot mun silmii, voit nähdä kuinka kärsin.

Ku huudat mulle, tein taas jotain väärin.

Ku koitan puhuu sulle, niin sä pysyt vaiti.

Etkä vastaa puhelimee, ku toivon et vastaisit.

Ja kaverit kertoo et mä jään tän kaiken alle, ku huudat mulle,

kaadat suolaa haavalle.

Mut oma vika, ku en ajattele ajoissa, vaik ite tiiän et ois parantamist tavoissa.

Ammuit nuolii, ku lauoit sanoi suustasi ja nyt mua kaduttaa se et mitä päästin suustani.

Jos jotain vois muuttaa, ni toivon että siihen jäät.

Ku pysyt lähellä, sä teet musta miehekkään.

Mä pyydän, anna mulle anteeksi

Mä tiiän et oot saanu kärsii musta tarpeeksi

Mä olen minä enkä osaa olla lempee, vaik kuinka kauan olen odottanu oikeet hetkee

Mä pyydän, pyydän sulta anteeksi

Enkä osaa pyytää ikin sulta tarpeeksi

Mä olen minä enkä pysty elää tälleen ku pyydän sulta anteeksi kerta toisen jälkeen

Kaunis sävelmä viel ylle maailman

Päivä on mennyt uusiessa soittolistaani. Kaikki vanhat biisit lähti menemään ja tilalle on tullut enemmän metallia, sekä vastapainoksi rappia (mm. steeniä ja t.millsiä). Sonata Arctican "Shy" on soinut koko päivän taustalla. Olen rakastunut biisiin uudestaan! <3

Pääsen huomenna käymään kaupungilla. Monet ovat halukkaita tapaamaan. Kavereistani siis.. Ehkä mulla sittenkin on oikeita ystäviä!! :3 

Mulla on yllättävän hyvä olo, vaikka olenkin vankina täällä helvetissä. Olen tänään jopa syönyt.. Vähän. Onneksi en enempää, koska tää määrä mitä oon nyt syöny, on ehdottomasti maksimi, eikä sitä voi ylittää. Muuten lihon semmoseksi sotanorsuksi.

Ehkä sittenkin jonkinlainen elämä

Voiko olla mahdollista, että minä eläisin normaalia teinin -elämää? Ei ehkä se, mutta voin kuitenkin joskus (liian harvoin) viettää aikaa kuin normaali. Kävin eilen katsomassa MOKOMAA (uuhaah rakastan <3<3<3) ja Viikatetta ETURIVISTÄ!! Ja sain uusia kavereita! Ja saatiin Mokoman poikien kanssa yhteis kuvakin! 

Olo on samallainen kun olisin lääkkeissä. Päässä heittää.. En ole syönyt mitään.. Enkä syökään ennen kuin vasta laitoksella. Tai sitten äiti pakottaa minut syömään jotain.. Mutta voisin valehdella hänelle.. Sanoa, että söin tonnikala-salaattia ja karjalanpiirakoita..

En tahdo syödä..

Olo on mahtava!

Vielä ei ahdista, mutta päivemmällä varmaan alkaa sekin, kun laitokselle lähtö lähenee..


<3

Maailman kaunein ääni on hänellä

Kuulin hänen ännensä. Pyysin häntä soittamaan.. Ja hän soitti. Yritimme jutella mukavia, mutta molemmilla (ainakin minulla) oli itku lähellä.. Koko päivän olen vain miettinyt ja miettinyt että kumpa.. Kumpa olisin tehnyt toisin.. Tekisi niin perkeleesti mieli viiltää. Mutta olen luvannut etten.. Toisaalta.. Mitä väliä lupauksillani enää on, sillä olemme eronneet. Olen vapaa kaikista lupauksistani!

Tahdon pois...

Kuolla...

Aina ei voi voittaa, menneisyyttä ei voi muuttaa..

Kerroin.. Ja jäin yksin.. 

Voisin huutaa hänen nimeään. 

En tiedä miten kestän.. Yksin. Minusta ei ole mihinkään. Olen vain rappioitunut teini, jolla ei ole tulevaisuutta.

Kumpa voisin muuttaa kaiken.. Olisin voinut olla normaalisti. Ja ennen kaikkea, olisin voinut olla pettämättä..

Mulla on nälkä, mutta ruoka ei maistu.. Haluaisin kovasti viiltää, mutta olen luvannut etten viillä. Lupasin hänelle.. Näimme eilen, mutten puhunut hänelle juuri ollenkaan.. Ahisti liikaa. Nyt kaduttaa. Kumpa olisin puhunut hänelle.

Kaipaan hänen kosketustaan enemmän kuin mitään. Edes omaa tytärtäni en ole kaivannut niin hänen lähtiessään. Tiedän kuitenkin, että näen tytärtäni. Ja että minulla on mahdollisuus saada hänet joskus vielä takaisin. Nyt en tiedä ollenkaan saanko toista rakastani enää koskaan takaisin..