Anteeksi kovasti pitkästä postaus tauosta. Olen tavallaan ollut niin onnellinen, etten ole tuntenut arvetta valittaa teille.. :D Kyllä, mulla menee yllättävän hyvin! Kiitos kuuluu eräälle henkilölle, joka on piristänyt elämääni.. Vaikkei minun ja eksäni erosta olekkaan pitkä aika, olen uudelleen parisuhteessa. Empä tiedä sitten, onko tämä hyvä asia, mutta tällä hetkellä tuntuu oikealta. Ehkä siksi, etten halua olla yksin.. En uskalla, sillä olen pelkuri..
Äitini itki lauantaina vasten olkapäätäni. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni.. Se tuntui pahalta. Hän edelleen kantaa harteillaan syyllisyyttä minua kohtaan. On kuulemma hänen vikansa, että elämäni on ollut täyttä helvettiä.. En syytä häntä mistään.. Ei ole hänen syytään, että jouduin kaltoin kohdelluksi, hyväksikäytetyksi ja huonoon perheeseen. Ei ole hänen vikansa, että hän oli niin sairas, ettei pystynyt huolehtimaan lapsistaan. Ei ole hänen vikansa, että hän valitsi minulle maailman paskimman isän.
Päinvastoin, olen hänestä ylpeä! Hänen oma lapsuutensa ole yhtä paska - paskempikin- kuin minulla! Rakastan häntä, enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Jopa enemmän kuin omaa tytärtäni.. Olen antanut sinulle rakas anteeksi jo aikoja sitten!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti