Mitä se on, rakkaus.. Maailman ihanin asia, joka satuttaa enemmän kuin mikään muu.. Ok, ok, oon rakastunut. Rakastan tyttöystävääni, äitiäni, tytärtäni ja erästä, jota ei kannattaisi rakastaa. En voi sanoa olevani rakastunut häneen, mutta rakastan kuitenkin.. Hän on ollut mun kanssa samassa laitoksessa, hän kiusasi minua. Mutta silti, vielä senkin jälkeen mitä hän on tehnyt, minä rakastan häntä. Tai toisaalta.. en edes tarkalleen tiedä mitä tunnen häntä kohtaan.. Mutta jotain se on..
Näen häntä varmaan huomenna.. Hän tulee tänne, tai siis tähän kaupunkiin.. Ei olla nähty vuoteen. Soittelemme melkein joka päivä.. Ikävöin häntä jatkuvasti. Hän on ainuita ihmisiä, joille pystyn puhumaan, kaikesta...
Huomenna menen myös tyttöystäväni luo. Koko pitkäksi päiväksi.
Hmm.. Saattaa kuulostaa aika kliseiseltä, mutta vaikkei me ollakkaan seurusteltu kuin vasta muutama kuukausi, musta vaan tuntuu et tää.. Täs on jotain ihmeellistä. Rakkaan kanssa on niin helppoa olla, jos ei ole mitään puhuttavaa voi vaan olla hiljaa.. Se on kuin.. taikuutta.. :--D
En tiedä toivonko mä vaan liikoja tältä suhteelta. Leijailen vain pilvilinnoissa, ehkä turhaan? En tiedä, sen aika vaan pystyy näyttämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti