Tunnen muutoksia itsessäni. Olen kenties muuttumassa. En tiedä miksi muutun, millainen minusta on tulossa. Hyvään suuntaan ollaan menossa. Mutta onko se pysyvää? Ei mikään ole pysyvää. Miksei kaikki voi olla aina samallalailla? Aina hyvin.. Millon mun elämässä muka kaikki on ollut hyvin? Niinpä, ei ikinä. Aina on joki mistä valittaa. Ikinä ei voida olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on. Aina halutaan jotain lisää, tai halutaan luopua jostain. Miksi näin?
Miksi, miksi, miksi?
Miks pitää olla nii paljon kaikkee, mihin ei oo vastausta?
Mä tiedän, et mullon tapana miettii liikaa.. Päässä vilisee kysymyksiä, liikaa. En pääse niist eroon. Mietin miks kaikki on olemassa. Miten ne on olemassa? Miks mä oon täs, miks mä teen näin? Liikaa kysymyksiä, liian vähän vastauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti