Viikolla väsymys on suuri. Perjantait ovat painajaisia, joista ei herää ikinä. Viikonloppuna nukun univelta pois ja alku viikko alkaa hyvin. Sitten taas päivien myötä, viikonlopun lähestyessä, uuvun uudelleen. Tekisi aina vain mieli nukkua..nukkua vain, koskaan heräämättä.
Silti pakko jaksaa..hänen vuokseen.
En jaksa tehdä mitään itseni takia. Teen kaiken meidän yhteisen tulevaisuuden takia. Elän sinisilmäisenä elämääni eteenpäin, uskoen, että elämä vielä joskus tulee olemaan hyvää.
Todellisuus on rakkauden peitossa. En luota enää keneenkään..paitsi häneen.. Ihmiseen, joka auttoi minut eroon kaikesta..huonosta. Ystävät on menetetty, mutta aivan sama..nyt tärkeintä on vaan me..
En tarvitse mitään muuta!.!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti