..lähteä pitkästä aikaa äitini luokse. Siellä aijon tavata tänään vielä ainakin yhtä ystävääni. <3
Tämä ystäväni, kutsukaamme häntä nyt vaikka Veikaksi, on ollut minulle aina kuin isoveli. Tutustuimme osastolla reilu 3 vuotta sitte. Hän on korvannut minun biologista isoveljeäni, jonka kanssa emme ole ikinä olleet mitenkään läheisiä, pienenä saatoimme joskus leikkiä yhdessä, kun olin äitini luona käymässä.
Vaikken Veikkaa useinkaan näe, emmekä soittelekkaan usein, aina kun näemme, olemme kuin emme olisi eronnutkaan missään vaiheessa.
Viikonloppuna pitäisi nähdä n. miljoonaa muutakin kaveria/tuttua/tuntematonta, ts. KAIKKIA!! :_D Mutta eipä se haittaa, mukava nähdä ihmisiä, joita näkee hyvin harvoin.
Tämä aamu on ollut helppo.. Ahdistusta ei ole, vielä..
Onneksi Rakas tulee mukaan etten joudu olemaan junassa yksin, sillä se on melko pelottavaa ja ahdistavaa...
<3: rasmus-nalle
ps. Hyvää viikonloppua <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti